Rappiovapaa elämäni kesti tasan kaksi päivää. Tai no jos ihan tarkkoja ollaan, niin ei edes sitä. Löysin itseni eilen iltavuoron jälkeen jostain käsittämättömästä syystä kittaamasta euron hanaolvia erään paikallisen räkälän tiskiltä parin italiaanon, siskon ja vanhan tutun sekä uuden ystävän kanssa. Ei olisi todellakaan kannattanut. Rahaa meni, heräsin säälittävän pikkupojan vierestä verisistä lakanoista ja näytän tänään erehdyttävästi Tuksun ja Mervi Tapolan rakkauslapselta.
Jatkot. Opinkohan IKINÄ, ettei niistä seuraa koskaan mitään hyvää? Ja kuinka saatanan tuiterissa sitä pitää olla, että unohtaa kärsivänsä taas niistä kuukauden hilpeimmistä päivistä, jotka myös hilloviikkoina tunnetaan. Joimme konjakkia, kuuntelimme musiikkia, häiriköimme naapureita (jätin sentään erittäin tyylikkään "Haistakaa kaikki vittu"-lapun ulko-oveemme) ja panin sitten vielä verisellä revallani jotain turhaa ja täydellisen randomia jannua, joka oli kaiken hyvän lisäksi vielä ennen eilistä menkkafestiämme neitsyt. Tyypistä kertoo aika paljon, että onnistuin vierittämään verieritteeni karpalokortsun syyksi ("... siitä irtoaa varmaan väriä, öhöm.") Mutta miksi tein sen, MIKSI, OI MIKSI? Ei olisi pitänyt. En kuitenkaan osaa edes hävetä, lähinnä naurattaa. Pitäisi varmaan ottaa itseä niskasta kiinni, lopettaa juominen, polttaminen ja paneskeleminen, iskeä joku autonasentaja, pyöräyttää pari mukulaa ja hommata rivitalonpätkä jostain keskeltä ei mitään.
Joku saatanan hiekkapillu soitti yöllä poliisitkin. Neljästä ihmisestä ei varmasti lähde niin helvetisti meteliä, että sinivuokot pitäisi kilauttaa paikalle. Tunnetustihan on aivan suunnatoman vaikeaa kävellä portaat alas/ylös, soittaa remukämpän ovikelloa ja käskeä porukan tukkia turpansa. Itse ainakin tekisin niin, jos jaksaisin häiriintyä naapureiden reuhaamisesta. Korvatulpat ovat kerrostalossa aika pop.
Joku voisi nyt tulla moppaamaan nuo veriroiskeet lattialta ja kustantaa minulle visiitin plastiikkakirurgille silmäpussien poistoon. Näillä silmäpusseilla (joita voisi kyllä nimittää jo silmäteltoiksi.. tai laskuvarjoiksi... tai tai tai) voisi lähteä vaikka melontaretkelle. Seinästäkin löytyy tyylikäs, verinen kädenjälki, kun en näköjään osaa pitää pöksyjä jalassa edes suoltaessani verta alaputkistosta. Meininki alkaa olla kuin juoppohullun päiväkirjasta. Pitäisi varmaan tehdä leidiversio kyseisistä kirjoista, jotta koko maailma voisi jakaa rappioretkeni kanssani.
Saapa nähdä, mitä huomisestakin taas tulee. Punkkupullo ja konjakinjämät odottavat jo pöydällä korkkaajaansa, kaapista löytyy uusi, jumalainen mekko ja pitihän sitä sitten ostaa vielä koruja ja kengätkin. Onneksi palkkapäivään on enää 15 päivää. Torstaina on varmaan erittäin ihanaa napottaa kello 11 tatuoitavana massiivisessa krapulassa, yrjöä hiuksissa ja edellisen illan ripsarit poskilla. Mutta ehkäpä yllätänkin huomenna kaikki ja nautin alkoholia kohtuudella ja sivistyneesti.
HAHAHAHHAHA. HAAAHAHAHAHHA. Ha. Haa. Joo ei.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti