Terveisiä rappion syövereistä

Pahoitteluni pitkällisestä hiljaisuudesta. Rappioelämä on lähtenyt aivan lapasesta, joten eipä tuota ole ollut aikaa edes istahtaa koneelle kirjoittamaan. Pikkujouluja, synttäreitä, keikkoja ja yleisestikin kaikkia mahdollisia kissanristiäisiä on ollut taas hieman liikaakin, ja olotila onkin sitten taas sen mukainen.

En ole saanut seksiä kahteen viikkoon. Minun mittapuullani se on helvetillisen pitkä aika. Eilen minulla OLI mahdollisuus vaakamamboon, mutta itkukänneissään kotiin kompuroiva asuintoverini pilasi sitten senkin. Mikään ei latista eroottista hekumaa paremmin, kuin jurrinen emäntä joka ulvoo lakanoissaan, kuinka kukaan ei koskaan tule rakastamaan häntä. Onneksi on aina vanha ja uskollinen Javier, tuo vibraattoreista jaloin. Sain humaloissani niin järisyttävän orgasmin, että hyvä jos kykenin kävelemään sen jälkeen parvekkeelle asti tupakalle. Pakko sinne silti oli toikkaroida vapisevin jaloin, koska mikään ei ole parempaa, kuin orgasmin jälkeinen savuke. Tai no ehkä se itse orgasmi on kuitenkin parempi.

Eipä sillä, seksikumppaneiden määrä sen kuin kasvaa. Seitsemäntoista miestä ja yksi nainen. Vielä on kuitenkin (onneksi?) matkaa siihen, että olen koeajanut kaikki tämän kaupungin potentiaaliset (ja paremman puutteessa myös ne vähemmän potentiaaliset) kaksilahkeiset. Niin paljon peniksiä, niin vähän aikaa.

Pari viikkoa sitten sitä seksiä kyllä riitti. Viikon teemana olivat selkeästi vetäytyvät hiusrajat ja lerpahtaneet munat. Jollen vallan väärin muista, niin taisin panna paukutella kolmea eri miestä. Yksi ei ollut viitsinyt edes käydä pesulla, vaikka osasi varmastikin uumoilla, että saatan sukeltaa kiimoissani hänen rumiin tuulihousuihinsa. Siinä sitä sitten lerssiä nieluuni upottaessani mietin, että miksi helvetissä tyypillä oli kyrvässään VESSAPAPERIA? Yritäppä siinä sitten esittää, että jee kivaa on ja tekee mieli, kun saa silmät vetistäen nieleskellä vessa_VITUN_paperia. Jotain rajaa sentään. Itse sentään pesaisen tuheroni joka kerta, kun uumoilen, että tarjolla saattaisi olla jonkinlaisia lemmenleikkejä.

Subuskeittariakin kävin vielä kiksauttamassa pari kertaa, minkä jälkeen ilmoitin erittäin asiallisesti jurrisella tekstiviestillä, että se homma oli sitten siinä, eikä allekirjoittanutta kiinnosta enää nähdä hänen rumaa pärstäänsä tai hintelää persettään. Kolmas puolikalju lerppamuna olikin sitten jo suhteellisen surullinen tapaus. Ei mikään ruma mies, mutta.... Säälittävä. Heppu on parikymppinen ja lähes kalju. Ei kaljuuntumisessa mitään vikaa ole, jos senkin osaa hoitaa tyylillä. En tajua miksi sinne päälaelle pitää jättää väkisin ne viimeiset haituvat sojottamaan, kun voisi vain vetää kerralla sen letin pois. Siten kukaan ei edes huomaisi, että hiusraja vetäytyy raivoisaa vauhtia kohti takaraivoa. Mutta palatakseni asiaan; kun tämä auervaara sitten humalaisen yön jälkeen päätti alkaa vielä aamulla ujuttamaan sormiaan kohti pyhintäni, niin hän tärisi. Siis ihan oikeasti tärisi. Tiedänhän minä, että olen upea paketti ja pilluni on puhdasta kultaa, mutta ei sitä nyt sentään tarvi panikoida niin paljon, että näpit tärisevät kuin rapajuopolla krapulassa konsanaan.

Tiedä sitten olinko itse seksuaalisesti jotenkin alavireessä tuolloin, mutta yksikään noista kolmesta kaverista ei onnistunut hoitamaan hommaansa loppuun asti. En saanut orgasmia, enkä yhtäkään heistä edes tulemaan, helvetti sentään. Ja minä olen sentään mestari siinä hommassa. Tämän naisen suu, häpy, kädet ja perse saavat miehet suorastaan suihkuamaan. Aina ei voi kuitenkaan voittaa, sanoi varmaan jo Hitler aikoinaan. Turha sitä on edes yrittää esittää, että leijailee jossain nautinnon huipulla, kun mies jyystää takaapäin puolikovalla munalla. Ehkä aiheutan miehille suorituspaineita, en tiedä, enkä jaksa edes ajatella.

Tiistaina podin maailman kammottavinta krapulaa. Kuuden päivän ryyppyputki on liikaa jopa minulle. En kyennyt nousemaan sängystä ylös ennen iltapäivää, ja kun yritin sytyttää tupakan, vapisivat käteni niin pahasti, että sekä tikkuaski että rööki tipahtivat suorinta tietä parvekkeelta alas. Olin maanantaina niin jumalattoman jurrissa ja pilvessä, että kun lopulta hortoilin kotiin, nukahdin siihen asentoon, mihin ulkotamineissani ensimmäiseksi rojahdin. En opi varmaan ikinä, ettei kannattaisi poltella wanhaa kunnon jazztupakkaa, jos alla on jo keskimäärin kolmen promillen humala. Paikalla sattui olemaan vielä naapurirapun söpöliinikin, joka hiveli taas hellästi kitaraa ja lauloi tiensä suoraan pikimustaan sydämeeni. Tyyppi voisi joskus kyllä hivellä minuakin samalla tavalla. Mutta eipä siinä, olin varmasti erittäin hemaiseva ja tyylikäs näky nuokkuessani itsekseni hymyillen (ja silmäpussit maata viistäen) lähes kaksi tuntia paikoillani, puhumatta yhtään mitään. Lopulta sain mongerrettua ilmoille sen verran vokaaleja ja konsonantteja, että pyysin naapurin poikaa antamaan minulle lasin vettä. Vaati kaiken keskittymiskykyni, että sain lopulta kammettua itseni ylös siitä korituolista, johon olin perseeni läsäyttänyt. Luulin ihan oikeasti sulaneeni siihen kiinni. Olin niin sekaisin, että olin myös erittäin varma, että kuolen.

Morkkis ja ahdistus. Voisi ehkä lopettaa juomisen. Tai no ei, ensi viikonloppunakin on rientoja siellä, täällä ja tuolla. Sitä paitsi, juominen on hauskaa. Samaten tupakointi. Ja seksi. Ja kai minä jollain tapaa nautin myös siitä krapulaisesta ahdistuksesta, kun moisen olotilan kerta toisensa jälkeen itselleni hankin.

Jospa sitä ottaisi missioksi saada munaa sitten ensi viikonloppuna. Puutostila alkaa olla jo niin pitkällä, että lähes kyrpä kuin kyrpä kelpaisi. Herään varmaan sunnuntaiaamuna jonkun tuppikullisen setämiehen vierestä. Sitä odotellessa.